torstai 29. kesäkuuta 2017

Mummo koiran kuulumiset

Kylläpä mummo koiraa nyt koetellaan. Vein Tikrun ma 26.6 eläinlääkäriin koska ruoka maistui hieman huonommin ja mummelin olo oli selvästi hieman tukala. Tikrun lemus oli ikäänkuin hän olisi viimeisillään tiineenä, maha roikkui kummallisesti. Otettiin röntegn kuvat ja mahan alue ultrattiin. Löydön oli kovin epäselvä toisaalta jotain epämääräistä näkyi kohdun luona mutta ei selvää kohtuluhedus löytöä ja toisaalta näytti kuin mahan alueella olisi kasvain. Käytiin eri vaihtoehtoja läpi ja päädyttiin leikkaukseen mahdollisimma pian. Aika löytyi heti seuraavalle päivälle eli tiistaille 27.6. Täytyy sanoa, että tulipahan itkettyä monen viikon edestä. Pelkäsin leikkausta ihan järkyttävästi. Tikru oli kuitenkin täynnä elinvoimaa ja uupunut mutta kuitenin touhukas. Aamulla juoksi keittiön ja minun väliä haukkuen että etkö todella tajua, että aamuruoka on saamatta. Leikkauksen vuoksi en voinut antaa ruokaa ja mummon pasmat meni siitä aivan sekaisin. Tein vajaan päivän töissä ja kiiruhdin itku kurkussa kotiin.
Tikru leikkaus alkoi heti kolmen jälkeen ja kun neljään mennessä kukaan ei tullut kertomaan väliaika tietoja uskalsin jo toivoa, että löydös on sellainen jolle pystytään tekemään jotain. Ja niinhän se sitten oli. Tikrulle oli kehittynyt märkäkohtu. Kohtu oli jo niin turvonnut, että oli kääntynyt kummallisesti jonka vuoksi siis röntgen ja ultra löydöksetkin olivat kummallisia edllisenä päivänä.
Tikru menetti leikkauksen aikana paljon verta ja el kertoi, että ensimmäiset 48 tuntia ovat kriittisemmät. Kotiuduimme klinikalta noin kuuden maissa ja jo ennen kahdeksaa Tikru halusi ulos. Hitaasti hoippuen meni pihan vesisaaville juomaan. Halusi illan ja yön aikana usein ulos, hissutteli talon ympäri ja sisälle tullessa söi kanakierrettä ja verilettuja. Yöllä Tikrulla oli selvästi hieman vaikea olla mutta lepäili kuitenkin.
Eilen söi jo hyvällä ruokahalulla ja viime yönä nukkuin jo todella levollisesti monta tuntia.
Nyt näyttäisi, että tämä meidän teräsmummo selviää ja toivotaan ettei mitään komplikaatioita nyt enää tule.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti